Vanhaenglannilammaskoira on rotuna isokokoinen ja sen kasvuvauhti pentu- ja nuoruusiässä on nopeaa.  Luuston kehityksen kannalta tämä vaatii paljon ja rodussa tavataankin ns. luuston kehityshäiriötä, josta johtuen voi syntyä erilaisia "epämuodostumia" esim. lonkkanivel ei kehity sellaiseksi kuin se terveellä yksilöllä on. Lonkkamalja voi jäädä liian matalaksi tai itse nivel löysäksi ja se aiheuttaa luksaatio (=ns. sijoiltaan meno) vaaran sekä edesauttaa nivelrikon syntymistä. 

Kuvassa 5 kk ikäinen pentu

Rotu kuulu kuuluu PEVISAaan eli PErinöllisten VIkojen ja SAirauksien ehkäisyohjelmaan,  johon kuuluvat lonkka-ja kyynärkuvat sekä silmätarkastukset. Jalostukseen käytettävien pevisa-tutkimukset ovat pakolliset, alin tutkimusikä on 12 kk väh. Suositeltavaa olisi saada kaikki yli 12 kk ikäiset yksilöt näihin tutkimuksiin, mutta valitettavasti omistajien aktiivisuus ei ole kovin hyvää tällä saralla.  

Silmien suhteen on absoluuttinen ns. puhdas tulos siitosyksilöillä vaatimus ja tutkimustulos ei saa olla vuotta vanhempi astutushetkellä. Lonkkien suhteen pevisa raja-arvo on C, kyynärpäätulos ei vaikuta rekisteröintiin. 

Kiitos PEVISAn olemme saaneet hävitettyä ikävät silmäsairaudet (PRA, HC) lähes kokonaan. Jalostuskoirilla ei lonkkatulos saa olla C:tä huonompi. Rodussa esiintyy edellä mainittujen sairauksien lisäksi mm. allergiaa, autoimmuunisairauksia, selkäsairauksia ja purentavikoja.

Yliherkkyydet ja allergiat, sekä autoimmuunisairaudet ovatkin huolestuttavasti lisääntyneet, koska jalostuksessa näitä sairauksia ei oteta riittävästi huomioon. Rodussamme tuntuu merkitsevän tilastot enemmän, kuin käytäntö ja PEVISAn ulkopuolisiin sairauksiin ei kiinnitetä huomiota, vaan ajatellaan, että kaikki A ja B lonkkaiset koirat ovat käytettävä jalostukseen kiinnittämättä lainkaan huomiota suvun muihin rasitteisiin. Terveet lonkat ja terve koira ovat täysin eri asia. Sairas lonkkainen koira voi olla muuten terve, kun taas terve lonkkainen koira voi omata paljonkin sairauksia. Toivon yhdistyksemme, sekä kasvattajien kiinnittävän enemmän huomiota koiriemme kokonaisvaltaiseen terveyteen, joka sisältää terveen luuston, rakenteen, ihon, korvat, sisäelimet jne. Puhumattakaan koiriemme "korvienvälistä". Luonteen tulee olla ehdottomasti rodunomainen ja sosiaalinen. 

Rotuumme on valitettavasti rantautunut myös meillä Euroopassa vielä lähes tuntemattomia sairauksia, kuten CA ja SA, joiden kanssa muualla on taisteltu jo useamman vuoden. SA on perinnöllinen ihosairaus, johon ei ole parannuskeinoa. Tiettävästi joillakin suomalaisilla vanhaenglanninlammaskoirilla olisi tätä sairautta todettu.

 CA on erittäin ikävä pikkuaivoataksia, joka vaikuttaa mm. liikeratojen hallintaan ja johtaa aina koiran ennenaikaiseen lopettamiseen sairauden edetessä. Kyse on ns. hermostollisesta sairaudesta. SA:n ja CA:n periytymistä pidetään autosomaalisena, resessiivisenä. Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvän sairauden aiheuttaa virhe yhdessä geenissä, eikä sairaus ole sidoksissa sukupuoleen. Koiran tulee saada viallinen geeni molemmilta vanhemmiltaan sairastuakseen. Vain toiselta vanhemmalta geenin saanut on oireeton kantaja. Jalostuksessa on otettava entistä tarkemmin huomioon KAIKKI sairaudet, sillä vakavilla sairauksilla, kuten autoimmuunisairaudet, CA, SA on tapana levitä "salaa" rotuun, jos oireita saaneita koiria tai niiden lähisukulaisia ei jätetä pois jalostuksesta. Tiukka sisäsiitos pahentaa kautta maailman rodun tilaa ja siksi sitä olisi vältettävä.


Suomessa rotu on vielä kuitenkin kohtuullisen terve, riippuen tietysti mihin niitä vertaa. Lisää tietoa jalostuksesta Suomen Kennelliitto   ja koiranjaostuksentuki  ry

 

 

 

"Happines is not a state to arrive at, but a manner of travelling"

 

 

©Vanhaenglanninlammaskoirat.info