Suurikokoinen, pörröturkkinen, sosiaalinen, seurallinen, lasten ystävä - näillä sanoilla usein kuvataan vanhaenglanninlammaskoiria. Tämä lempeä paimen on monipuolinen harrastuskoira ja uskollinen perheenjäsen.

Vanhaenglanninlammaskoiran tulee olla kestävä ja tasapainoinen, niin
luonteeltaan, kuin ulkonäöltään. Rodun ominaispiirteitä, kuten
takakorkeutta, vahvaa neliömäistä runkoa, pitkiä sääriä, hyviä kulmauksia niin edessä, kuin takana, sekä maatavoittavaa  vahvapotkuista liikettä ja rullausta hitaassa liikkeessä tulisi vaalia, myös tyypillinen vahva neliömäinen pää ja leuat, iso kirsu ja lempeä, älykäs ilme kuuluvat rotuun. Turkit ovat harmaan sävyisiä, kaksinkertaisia, joissa peitinkarva on karheaa, sekä pörröistä ja pohjavilla pehmeää ja vedenpitävää. Rotumääritelmä määrittelee rodun alarajaksi nartuilla 56cm ja uroksilla 61cm, ylärajaa ei ole. Tyyppi on aina kokoa tärkeämpi.

>> Katso myös lammaskoiran kehitys vauvasta vaariin. :)

Vanhaenglanninlammaskoira sopii oikeastaan kaikille, jotka viitsivät harjata koiraansa n. kerran viikossa tunnin tai kaksi ja pestä kuratassut lenkin jälkeen tai vaihtoehtoisesti imuroida useammin.  Lampuri sinänsä ei vaadi omistajilta,kuin normaalit lenkit ja peruskoulutuksen lisättynä turkinhoidolla. Siivousintoilijalle ei voi  rotua suosittella tai ehkäpä juuri sellaiselle... ;) Turkki tuo kaiken mäntyä  pienemmän metsästä sisään ja hiekkaa ”ämpärillisen” viikossa...Pitkiä karvoja on eteenkin villakankaisissa vaatteissa ja auton penkeissä melko runsaasti. Onneksi lammaskoiran karvat ovat helppo imuroida tekstiileistä ja lattioilta. Koirille on kehitetty myös erilaisia kurapukuja ym. mikäli haluaa suojata turkkia kurakeleillä. Vaihtoehtona turkinhoidolle on myös lammaskoiran turkin ajaminen lyhyeksi, jolloin se on huomattavasti helpompi hoitaa. Lyhyeksi leikattu turkki mahdollistaa kaiken muun harrastamisen näyttelyitä lukuun ottamatta, niissä vaaditaan pitkä karva. Lammaskoiralla ei ole varsinaisia karvanlähtöaikoja ja karvan tiputtelu on tasaisempaa, kuin muilla roduilla ja välillä huomattavasti vähäisempääkin.

Lammaskoiran hurmaava omintakeinen elämänkatsomus saa meidät hurahtaneet haluamaan aina uuden lammaskoiran, sillä nämä eivät ole mitään peruskoiria, vaan valtavia persoonia ja siten jotain ainutlaatuista. Hulvattoman huumorinsa ansiosta Lampuri keksii kaikenlaista "kivaa" puuha omistajilleen, joten ei tosikoille!

Rodun historiasta...

Vanhaenglanninlammaskoiran historia rotuna ulottuu aina 1870-luvulle saakka, joten kyseessä ei ole mikään uusi rotu. Rodun alkuperämaa on Englanti, tarkemmin ottaen Walesin alue. Englannissa vanhaenglanninlammaskoiran tehtäviin kuuluivat lampaiden ja muun karjan paimennuksen lisäksi mm. sen kuljettaminen erilaisille markkinoille. Paimennus ja karjan kuljetus oli rankkaa työtä, joten koiran oli oltava kaikin puolin kunnossa. Koiralta vaadittiin kestävyyttä sekä keskittymiskykyä. Lammaskoiraa pidettiin lähes aina ulkona, joten sen vuoksi sille kehittyi säänkestävä turkki.

Vanhaenglanninlammaskoira on kehittynyt juuri tällaiseksi tuntemaksemme roduksi useita vuosikymmeniä kestäneen jalostustyön tuloksena. Englannissa olleiden lammaskoirien lisäksi vanhaenglanninlammaskoiran jalostuksessa on mitä ilmeisemmin käytetty myös paimentavia sekä suojelevia koiria, niin Keski- kuin Itä-Euroopastakin. 

Ensimmäinen rotuyhdistys vanhaenglanninlammaskoirille perustettiin Englantiin vuonna 1888 ja tämän jälkeen melko pian julkaistiin myös ensimmäinen rotumääritelmä koskien vanhaenglanninlammaskoiraa. FCI hyväksyi uuden rotumääritelmän vuonna 1963. Ensimmäisen kerran vanhaenglanninlammaskoira näyttäytyi Birminghamin näyttelyssa vuonna 1873.

Vaikka vanhaenglanninlammaskoiria ei ole 1900-luvun alkaessa käytetty enää työkoirina, on niillä silti edelleen paimennusvaisto, toisilla vahvempina kuin toisilla. 1700-luvulla työkoirilta typistettiin häntä kahden nikaman mittaiseksi, ja juuri siitä syystä vanhaenglanninlammaskoira on saanutkin lisänimen bobtail (=töpöhäntä). Syynä tähän voidaan pitää monia, mutta yksi ehkä tärkein syy häntien typistämiseen oli, että verottaja ei erottaisi koiraa lampaista. Nykyisin niin Suomessa kuin monessa muussakin Euroopan maassa on typistäminen kiellettyä. Koska vanhaenglanninlammaskoiraa käytettiin työkoirina, ne vapautettiin koiraverosta. Tämäkin voi olla yksi syy typistettyyn häntään, ikään kuin merkkinä verovapaudesta.

1920-luvulla Maria Åkerblom toi ensimmäiset vanhaenglanninlammaskoirat Suomeen ja hän kasvatti tuolloin av Ros-Loge-nimellä. Sotavuodet katkoivat suomalasiten kasvattien kasvatustyön hetkellisesti, mutta 1960- ja 1970-lukujen taitteessa kasvatustyö laajeni entisestään. 

"Happines is not a state to arrive at, but a manner of travelling"